KMKT, osa 14: ersä

Ersän kieli – siis mikä ihme?

Tässä kohtaa päästään opinnoissani siihen pisteeseen, että alan opiskella sellaista kieltä, josta suuri osa yliopiston ulkopuolisista ystävistäni ei ole kuullut. Tai ehkä joskus koulun äidinkielentunnilla on, mutta suurin osa ei myönnä koskaan kuulleensa sanaa ’ersä’.

Ersä on joka tapauksessa Suomen etäsukukieli, aivan kuin saame tai unkari. Kuten monia muitakin suomalais-ugrilaisia kieliä, sitä puhutaan Venäjällä niin kutsutulla Volgan mutkalla. Ersä (tai ersämordva) on toinen mordvalaiskielistä, ja suurin osa sen puhujista asuu Mordvan tasavallassa. (En mene tässä sen syvemmälle Venäjän aluejakoon, mutta valtava naapurimaamme on jaettu useisiin itsehallinnollisiin osiin, joista eräitä kutsutaan tasavalloiksi.)

Paljonko puhujia ersällä on?

Suurinta osaa Suomen etäsukukielistä puhutaan tosiaan Venäjällä. Ilman Venäjän väestölaskentoja olisi hyvin vaikeaa vetää arvioita puhujamääristä, mutta niidenkin avulla tarkkojen lukujen antaminen on toisinaan hankalaa. Viimeisimmän, vuonna 2010 tehdyn väestölaskennan mukaan noin 37 000 venäjäläistä* puhuu sujuvaa ersää. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että tuo olisi oikea puhujamäärä, sillä lähes 400 000 ihmistä on ilmoittanut puhuvansa sujuvasti mordvaa erottelematta sen tarkemmin, onko kyse ersästä vai mokšasta.

Se, millä tasolla kieltä täytyy puhua voidakseen sanoa puhuvansa sitä sujuvasti, on myös melko subjektiivinen kysymys. Äidinkielen kysyminen ei välttämättä ole sen kannattavampaa, sillä käsitykset äidinkielestä voivat olla keskenään varsin erilaisia, eivätkä luvut välttämättä kerro paljoakaan vastaajien varsinaisesta kielitaidosta.

Miten päädyin opiskelemaan ersää?

Asiaan. Osallistuin fuksisyksynäni ersän kielen verkkokurssille. Kurssia varten käännettiin tekstejä ersästä suomeen ja toisin päin, ja tutustuttiin eritoten kielen kielioppiin. En muistaakseni käynyt kurssia loppuun, mutta oli hauskaa istuskella kirjastossa ja leikkiä sanakirjoilla.

Fuksivuoteni jälkeisenä kesänä päädyin parin sattuman kautta opettamaan suomea Saranskiin, Mordvan tasavallan pääkaupunkiin. Vaikkei ersän verkkokurssista paljon ollutkaan jäänyt mieleen, osasin tuolloin varmaan parempaa ersää kuin venäjää. Kävimme mordvalaiskylissä, opimme paljon heidän kulttuuristaan, ja ostin repullisen kirjoja, joita en todellakaan osannut lukea sanakirjatta. Ersänkielistä kirjallisuutta sai metsästää aika tavalla, mutta kieltä kuulin kaupungilla vain pari kertaa. Puhujamäärä vähenee masentavaa tahtia, eikä kielen tilanne ole kummoinen. Sääli!

Seuraavana syksynä Turussa alkoi lähiopetuksena ersän kielen alkeiskurssi äidinkielisen opettajan johdolla. Koska osasin jo sujuvasti unkaria, viroa ja pohjoissaamea (hah), päätin tietenkin osallistua kurssille. Tykkäsin hirveästi opettajamme tyylistä ja kurssin tehtävistä, ja vuoden opintojen jälkeen pystyin puhumaan ihan hyvää ersää ja käymään keskusteluja monenlaisista arkipäivän aiheista.

Ersän opiskelu oli suomenkielisenä helppoa. Esimerkiksi sijamuotojen ymmärtäminen oli suomen pohjalta vaivatonta, ja sanat jäivät jotenkin helposti mieleen. Vuoden opintojen jälkeen ymmärsin myös yllättävän paljon ersänkielisistä lastenkirjoistani! Valitettavasti olen unohtanut jo paljon, mutta ymmärrän kieltä edelleen jotenkuten. Uskon kuitenkin, että opittu palautuisi aika nopeasti mieleen, kun vain alkaisi kertaamaan.

Ersä oli ensimmäinen kyrillisin aakkosin kirjoitettu opiskelemani kieli. Siihen oli aluksi tottumista, mutta säännöllisen ersän opiskelun aloittaessani hallitsin kyrilliset jo aika hyvin. Lukeminen oli kurssin alkuvaiheessa kiusallisen hidasta, mutta nyt, kaksi vuotta ja aika monta kyrillisin kirjoitettua kieltä myöhemmin, luen kyrillisiä ongelmitta, vaikken edelleenkään samaa tahtia kuin latinalaisia aakkosia.  

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *