Asunnon metsästystä szegediläisittäin eli kuinka aikuinen mies oli pillahtaa itkuun kirjoitusvirheestä

Aika moni kaverini on lähtenyt täksi lukukaudeksi tai -vuodeksi vaihtoon. Asuntojärjestelyt ovat vaihdelleet kohteittain, mutta jokaisella on ollut kämppä tiedossa hyvissä ajoin ennen matkaan lähtöä. Szegedissä meininki on toisenlainen. Kuten edellisessä postauksessa kirjoitin, ensimmäisen viikon aikana vaihtarit kulkevat tuutorien kanssa asuntokohteesta toiseen ja etsivät omaa unelmakämppäänsä. Pidempiaikaisen väliaikaiskodin löytymistä odotellessa suurin osa majailee hotellissa.

Kaikki muualla olevat ystäväni ovat olleet hyvin skeptisiä täkäläistä menetelmää kohtaan, enkä kyllä ihmettele. Itse en jaksanut juuri murehtia, sillä olin varma, että suomalaista opintotukea nostaessani voin joka tapauksessa muuttaa Unkarissa melko lailla mihin tahansa ilman vuokranmaksuongelma. Monen pelkän Erasmus-apurahan (pari sataa euroa kuussa) turvin reissaavan on huomattavasti tärkeämpää löytää mahdollisimman edullinen kämppä.

Szegedin vaihtariasuntosysteemi on siinä mielessä hyvä, että kaikki pääsevät katsomaan kaikkia tarjolla olevia asuntoja ja kaikilla on ainakin näennäisesti yhtä hyvät mahdollisuudet saada mikä tahansa kämppä. Idioottimaista systeemissä on se, että kaikki parisataa vaihtaria kulkevat pitkässä letkassa kahden tuutorin osoittamasta kämpästä toiseen ja asunnon saavat ne, jotka nostavat kätensä ensimmäisenä ylös kiinnostuksen merkiksi. Käytännössä asunto menee siis niille, jotka ovat saaneet tönittyä itsensä ensimmäiseksi jonossa.

Kyllästyin itse leikkiin jo maanantaina. En myöskään oikeastaan ollut kovin kiinnostunut muuttamaan yhteen tuntemattomien (unkaria osaamattomien) ihmisten kanssa, joten kysyin toiselta tuutoreista, sattuisiko hän tietämään mitään yksiötä humanistisen tiedekunnan läheltä. Asuntoasioista vastaava tuutori László (nimi muutettu) lupasi viedä minut katsomaan erästä asuntoa kaikille yhteisen kämppäkierroksen jälkeen.

Päädyin ottamaan kyseisen yksiön melkeinpä heti sinne päästyäni. Vuokrani on noin 300 € kuussa, minkä lisäksi maksan vedestä, sähköstä, netistä ja lämmityksestä. En ollut ajatellut muuttavani samanhintaiseen asuntoon kuin millaisessa asun Turussa, mutta kun Kela ja Erasmus kuitenkin pitävät minut tänä lukuvuonna rahoissa, ei huvittanut pihistellä.

Kämppä on pohjakerroksessa, vastaremontoitu ja valmiiksi kalustettu. Läheltä löytyy muun muassa isohko ruokakauppa, humanistisen tiedekunnan rakennukset, yliopiston iltakymmeneen asti auki oleva kirjasto sekä pari kirjakauppaa. Mitä muuta voisinkaan asunnolta toivoa? Ehkä sitä, että kadun suuntaan olevassa makuuhuoneen ikkunassa olisi peililasi, josta itse näkisin ulos, mutta josta kukaan ei näkisi sisään. Ja juuri sellaisia kaikki asunnon ikkunat ovat.

Vuokrasopimukseen pitää vuokranantajan ja vuokralaisen allekirjoitusten lisäksi hankkia allekirjoitukset kahdelta unkarilaiselta todistajalta. László-tuutori ilmoittautui toiseksi todistajaksi, joten tapasin hänet tänään asunnollani. Miespolo oli aivan poikki kierreltyään kolmen iltapäivän ajan asunnosta toiseen stressaantuneiden ja vaativien vaihto-opiskelijoiden kanssa. Hän valitti minulle aiheesta aika paljon unkariksi. Kuulemma jotkut soittelevat hänelle jopa keskellä yötä asuntoasioista, ja olipa joku friikki selvittänyt hänen oman osoitteensakin ja kertonut haluavansa muuttaa samaan kerrostaloon. Ähisten turhautuneesti hän allekirjoitti neljä kopiota minulle latimastaan vuokrasopimuksesta.

Allekirjoitettuamme laput huomasimme, että vuokra-ajaksi oli merkitty 1.9.2018–30.6.2018. Tässä kohtaa László-parka ilmoitti vihaavansa elämäänsä ja meinasi alkaa itkeä. Aikani häntä lohduteltuani hän lopulta totesi, ettei tästä päivästä tule enää mitään, ja lähti tiehensä virheellinen sopimus kourassaan. Käytännön asiat hoidettaneen loppuun huomenna.

Toistaiseksi olen käyttänyt asuntoani lähinnä päiväunien ottamiseen, sillä se on huomattavasti lähempänä yliopistoa kuin minua majoittavan fennougristin kämppä. En ole saanut aikaiseksi vielä muuttaa asuntoon, mutta siirtynen sinne sitten viikonloppuna. Siihen asti pelaan korttia ja juon pálinkaa majoittajieni kanssa aina, kun yleiset Erasmus-kiireet sen sallivat.

Huomenna en luultavasti ehdi nauttia sugrikaverieni seurasta, sillä paikalliset Erasmus-tyypit järjestävät vaihtareille rentouttavan reissun paikalliseen kylpylään. Toivottavasti Lászlókin ehtii mukaan, jonkinlainen rentoutushetki voisi tehdä pololle hyvää.

Yksi vastaus artikkeliin “Asunnon metsästystä szegediläisittäin eli kuinka aikuinen mies oli pillahtaa itkuun kirjoitusvirheestä

  1. Hyvä! Ainakin yhdet päiväunet pitää ottaa, mieluumin kahdet. Se on luksusta.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *