Käykö kielenopiskelu työstä?

  • Iida 

Millaista on opiskella kieltä monta tuntia päivässä? No, varsin mukavaa!

Elämä Inarissa alkaa asettua arjeksi. Kylän pari kauppaa, tuliaispuoti, pizzabaari ja muut palvelut ovat tulleet tutuiksi ja koulu on lähtenyt mukavasti käyntiin. Minulta kysellään paljon, mitä inarinsaamen kielen ja kulttuurin opintojen lukujärjestyksessämme oikeastaan on, ja vastaus on yksinkertainen: ei paljon mitään.

Oppitunteja viikossa kyllä kertyy, joskin näin alkuun päivät ovat olleet hieman lyhyempiä. Maanantaista torstaihin olemme opiskelleet ysistä noin puoli kahteen, ja perjantaisin päivä on loppunut jo puoli kahdeltatoista. Ensi viikosta alkaen päivät pitenevät perjantaita lukuunottamatta tunnilla, ja vaikka päivät ovat silloinkin aika lyhyitä, läksyjä tulee paljon, ja kokoaikainen kielenopiskelu voi käydä yllättävän raskaaksi.

Ainakin alkusyksyn ajan opiskelemme maanantaista keskiviikkoon aamutuntisin inarinsaamen kulttuuria. Aluksi en ollut suhteellisen laajasta kulttuurikurssista yhtään innoissani (minähän olen täällä opiskellakseni kieltä!), mutta kulttuuritunnit ovatkin osoittautuneet miltei suosikeikseni. Käymme mielenkiintoisia keskusteluja siitä, kuka saa kutsua itseään saamelaiseksi ja mitä merkitystä lainsäädännöllä voi olla vähemmistökielelle. Kyllästytän Tomia pohtimalla tuntien sisältöjä sekä iltapalapöydässä että koulumatkoilla, mutta aiheet ovat hirvittävän jänniä.

Muun ajan opiskelemme sitten ihan inarinsaamea. Lukujärjetykseen on merkitty erikseen suullisen ja kirjallisen käytön tunteja, mutta käytännössä sillä on toistaiseksi ollut opiskelijalle aika vähän merkitystä. Sen kun istahtaa luokkaan ja kaivaa oppikirjansa esiin, joku kyllä sitten kertoo, pitääkö sillä kertaa tehdä itsenäisesti tehtäviä, kuunnella opettajaa vai käydä vaikka parikeskusteluja.

Joitain asioita olemme käyneet läpi aika hitaasti. Ryhmässämme on hyvin eritaustaisia ihmisiä, ja vaikka jotkin asiat olisivat itselleni hetkessä päivänselviä, toisille etenkin kielitieteelliset termit tuottavat vaikeuksia – ymmärtäähän tuon, kun jostain genetiiveistä tai objekteista ei välttämättä ole peruskoulun tai lukion jälkeen tarvinnut välittää ollenkaan. Minulle riittää, että sanotaan, että akkusatiivi on objektin sija, eikä minun tarvitse käydä asiaa läpi monen kymmenen esimerkin verran. Mutta tärkeäähän se on, että näin alussa kaikki pysyvät kärryillä siitä, mistä tässä kielessä oikein on kyse.

Siinä missä kielioppia käsiteltäessä olen kieltenopiskelutaustani kanssa päässyt varsin helpolla, uutta sanastoa tuntuu tulevan varsin hurjaa tahtia. Olemme parissa viikossa opiskelleet kirjan viisi ensimmäistä kappaletta, ja koska jokaisessa kappaleessa on ehkä kolmisenkymmentä sanaa, päntättävää riittää. Osalla ryhmäläisistämme on kattava pohjoissaametausta, josta on hyötyä, mutta itse osaan saamen kieliä lähinnä teoriassa.

Mukavaa on kyllä se, että voin koska tahansa kerrata ja harjoitella kieltä Tomin kanssa. Koulumatkoilla osoittelemme eteen tulevia asioita ja muistelemme, mitä ne ovat inarinsaameksi (Tomin lempisana on poškâ, ja porojen ansiosta sitä on kaikkialla aika paljon), ja silloin tällöin keksimme muuten vain lyhyitä dialogeja. Läksytkin tulee tehtyä, kun siitä voi tehdä yhteisen ajanvietteen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *