Kielimatkailijan kielitarinat, osa 7: espanja

  • Iida 

Teini-ikäisenä käytin aktiivisesti sellaista sosiaalista mediaa kuin tumblr. Siellä oli aika hyvä kielimeno, ja seurasin monia varsin siistejä polyglotteja. Eräs tyyppi piti siellä blogia, jossa opetti muille espanjan kieltä ja kertoili kaikenlaista jännää espanjankielisten alueiden kulttuureista. Bloggaajan asiantuntevuus ja rento meininki tekivät vaikutuksen, ja aloin vakavissani harkita espanjan opiskelua.

Näihin aikoihin aloin olla jo aivan solmussa lukujärjestykseni sumplimisen kanssa, sillä esimerkiksi ranskan, saksan ja pitkän matematiikan kurssit oli melko lailla pakko ottaa juuri silloin kun ne satuttiin järjestämään. En edes tiedä, miten siinä onnistuin, mutta jotenkin sain kaiken tämän sekaan ängettyä espanjan kursseja. Totesin, että koska osasin jo aika hyvää ranskaa, pystyneisin huoletta skippaamaan alkeiskurssin. Näin sitten teinkin, ihan hyvällä menestyksellä.

Sitten ryhdyin villiksi ja napsin sekä ensimmäisen että toisen vuoden espanjankursseja. Jossain vaiheessa opiskelin samanaikaisesti kolmos- ja seiskakurssia, vakaana ajatuksenani kirjoittaa B3-espanja abikeväänä. Jälkikäteen en ole ihan varma, mitä oikein ajattelin. Espanjantunneilla en oikein viihtynyt, enkä lopulta suorittanut kielestä kuin muistaakseni neljä kurssia. Ihan hyvin siinä ranskan pohjalta pärjäsi, ja jotenkin sanat tuntuivat jäävän aika kivasti päähän. Sellaiset verbiopin ihanuudet kuin vaikkapa subjunktiivi eivät tuntuneet enää missään.

Espanjaa opiskellessani tajusin, kuinka erilaisia asioita eri kieliä opiskelevat oppivat vaikkapa ensimmäisen opiskeluvuotensa aikana, ja kuinka paljon oppikirjojen painotukset voivat toisistaan erota. Käyttämämme Acciónoli mielestäni aika hyvä kirjasarja, mutta selkeästi kirjoitettu sillä ajatuksella, että siitä opiskeleva pystyisi hyödyntämään kielitaitoaan vaikkapa turistina Barcelonassa. Samaan aikaan opiskelin samalla tasolla saksaa, mutta oppikirjamme painotti selkeästi enemmän esimerkiksi politiikkaa, taloutta ja työelämän asioita.

Vaikkei espanjasta lopulta tullut suurta rakkauttani, sen opiskelu osoitti, että voisin aika huoletta jatkaa tulevaisuudessa jonkin toisen romaanisen kielen parissa ja hyötyä ranskan osaamisestani. (Yllättyikö joku? Eikö?) Ja käytänpä minä nykyään viikottain espanjaa, sillä opiskelen baskia, ja oppikirjamme apukieli on espanja! Että eivät nekään kurssit ihan hukkaan menneet.

Baskin opiskelu voisi olla hyvä syy matkustaa lähivuosina Espanjaan. Myös Etelä-Amerikka viehättää, mutta etenkin nyt kun olen päättänyt vähentää lentomatkailun minimiin, ajatus siellä päin kiertelystä tuntuu aika kaukaiselta.



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *