KMKT osa 18, esperanto

  • Iida 

Esperanto on ehkä tähänastisista luettelon kielistä kyseenalaisin. En oikeastaan osaa kieltä kuin teoriassa ja sitäkin hyvin vähän, mutta kielellä on joka tapauksessa ollut merkitystä tutkimusmatkoillani kielten parissa. Ja kuten pian selviää, ei kielitaidottomuus ole täysin oma vikani.

En muista, miten tutustuin esperantoon ensi kerran. Olin oletettavasti lukiossa kuullessani kielestä ensimmäistä kertaa, ja tämän on pakko olla sattunut samoihin aikoihin kuin Islannin-matkani. Ehkä kielestä puhuttiin yliopiston pääsykoekirjassa, jota raahasin mukanani maasta toiseen? Tai sitten kieli oli juuri tullut tuolloin iPadistani löytyneeseen Duolingo-sovellukseen, ja leikein keinotekoisella kielellä sitä kautta. Joka tapauksessa tuohon aikaan kuulin ensimmäistä kertaa polygloteista, ja esperanto on rakenteellisen yksinkertaisuutensa vuoksi juuri useampien kielten harrastajien suosiossa. Piti kai minunkin innostua edes sen verran, että muodostaisin siitä mielipiteen.

Tässä mielipide, jonka näin vuosia viisaampana lähes poikkeuksetta esitän ihmisille, jotka alkavat höpöttää esperantosta: Hieno idea, mutta ajatus siitä, että se sopisi kaikki kansat yhdistäväksi kommunikaation kieleksi tehden vuorovaikutuksesta tasa-arvoista, on täyttä fantasiaa. En perehdy tässä sen suuremmin esperanton historiaan, mutta alkuperäisenä tarkoituksena oli koota eri kieliä yhdistelemällä kieli, joka olisi helppo oppia ja joka ei asettaisi ketään eriarvoiseen asemaan esimerkiksi äidinkielensä perusteella. Muuten hyvä, mutta maailman aika monesta kielestä esperanton vaikuttajiksi valittiin vain kourallinen, nekin hyvin Eurooppa-keskeisesti. Esimerkiksi sanaston puolesta ranskaa taitavan on paljon helpompaa oppia esperanto kuin vaikka yksikielisen kiinalaisen. No, ehkä ajatus on tärkein tässäkin.

Esperanto- ja polyglotti-innostuksen myötä tutustuin myös (englanninkielisessä maailmassa) varsin tunnetun populääripolyglotin Benny Lewisin teksteihin. Hän on intohimoinen esperanton puolestapuhuja ja jaksaa aina kertoa tarinoita ihmisistä, jotka eivät olleet koskaan oppineet vieraita kieliä esimerkiksi kouluopetuksen tympeyden takia mutta jotka olivat innostuneet valtavasti opittuaan ensin esperanton kaltaisen yksinkertaiseksi suunnitellun kielen. Sikäli kun esperanto todella tekee pelkkää englantia sopottavista jenkeistä kielien moninaisuutta ihastelevia ”aspiring polyglotteja”*, on kai todettava kielen tekevän hyvää.

Oma esperantoiluni on ollut sarja aloituksia ja niitä turhan nopeasti seuranneita lopetuksia. Aloitin esperanton harjoittelun Duolingossa ja lopetin todetessani Duolingon olevan aika pöljä sovellus. Aloitin esperanton englanninkielisen pdf-kieliopin lukemisen ja lopetin päättäessäni, etten halua lukea asioita englanniksi. Aloitin opiskelun uudelleen Pariisista ostamani ranskankielisen esperanton oppikirjan avulla ja lopetin unohdettuani kirjan lentokoneeseen Prahan lentokentälle saapuessani.

Wienissä on hieno ja mukavan interaktiivinen esperantomuseo, suosittelen. Polyglotti- ja tietenkin esperantopiireissä kielestä on oikeasti iloa, kun sen osaajia kokoontuu joukottain yhteen. Muistaakseni esperanto käy kommunikaation kielestä myös erään Venäjältä tulevan ja englantia taitamattoman fennougristin kanssa, mutta en voi antaa tarkempia vihjeitä, sillä en kuollaksenikaan muista, kenestä oli kyse, eikä parrakas tietosanakirjani saanut sen enempää selville kysymyksestäni ”nii kuka oli se venäjäläine sugri joka osas esperantoo”.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *