KMKT, osa 15: venäjä

  • Iida 

Sanotaan, että kieliä oppii huonosti, jos motivaationa on jokin muu kuin itse kieli kulttuureineen ja kansoineen. Uuden kielen oppiminen esimerkiksi paremman työpaikan saamiseksi teilataan typeräksi ajatukseksi useissa kieltenopiskeluoppaissa. Tämä lienee osasyynä yläasteillamme vahvana elävään myyttiin, jonka mukaan ruotsi nyt vain on älyttömän vaikeaa ja siksi kukaan ei opi sitä kunnolla. Oppilaat ajattelevat opiskelevansa ruotsia jonkun muun vaatimuksesta, eikä heitä kiinnosta edes yrittää löytää muita syitä pakkopullalta tuntuvilla tunneilla käymiselle.

Harmillista, sillä joihinkin paikkoihin nyt vain täytyy osata tiettyjä kieliä.  Tietenkin monella alalla englantia pidetään nykyään valitettavan itsestäänselvänä, eikä moneen julkisen puolen työhön pitäisi olla Suomessa asiaa ilman paperilla välttävää ruotsin taitoa.

Tällaisia tietyissä töissä ja tietyillä aloilla tarvittavia kieliä on tietenkin muitakin. Fennougristille olennaisimmat ei-uralilaiset kielet ovat perinteisesti olleet saksa ja venäjä. Saksankielisessäkin maailmassa pärjää nykyään aika usein englannilla, mutta merkittävä määrä saksankielistä ammattikirjallisuutta saa sugrit edelleen tarttumaan saksan oppikirjoihin.

Jos saksalaisten kanssa fennougristiikkaa pohtiessaan pärjääkin englanniksi, venäjästä on kyllä jatkuvasti hyötyä sugrielämässä. Jossain turistien täyttämissä Pietarissa tai Moskovassa varmaan voi pärjätä pitkän viikonlopun ajan tajuamatta mitään edes kyrillisistä kirjaimista, saati sitten paikallisesta kielestä, mutta lähdepä johonkin Siperian syrjäkylille höpisemään lontooksi. Tuleeko syvällisiä keskusteluja? Eikö? Oho.

Itse ajattelin pitkään, että opiskelen venäjää ihan vain selviytyäkseni paremmin sukukansojen parissa puuhastellessani ja lähdekirjallisuutta etsiessäni. Aloin opiskella venäjää itsenäisesti noin kuukautta ennen ensimmäistä Venäjän-matkaani keväällä 2017. Latasin kännykkääni pari kieltenopiskelusovellusta ja pänttäsin niiden kautta turistisanastoa ja käytännöllisiä fraaseja.

En suosittele kenellekään vain yhden opiskelumenetelmän varassa puuhastelua, mutta yllätyin positiivisesti siitä, kuinka tehokkaaksi Memrise-sovellus osoittautui: reissuun lähtiessäni sain kaikki ravintola- ja kauppareissut hoidettua venäjäksi! Eihän niissä kovin montaa lausetta tarvitse osata, mutta kuitenkin.

Samana kesänä päädyin Saranskiin (se on Venäjällä) opettamaan suomea. Opetuksen kieli oli suomi, mutta vapaa-ajalla pääsin treenaamaan venäjääni opiskelijoiden kanssa. Matkalaukku täyttyi paitsi ersän-, myös venäjänkielisistä kirjoista. Reissut Venäjälle vakuuttivat siitä, että haluaisin kulkea ympäri itänaapuriamme myös tulevaisuudessa.

Seuraavana syksynä osallistuin Turun yliopiston kielikeskuksen venäjän kurssille, mutten lopulta käynyt kurssia loppuun. Siellä olisi pitänyt olla hirveän sosiaalinen ja jutella tuntemattomille vaikka mitä! Tämä oli tietenkin shokki fennougristiikan linjan viiden opiskelijan kursseihin tottuneelle itselleni.

Jotenkin siinä toisenkin opiskeluvuoden aikana (2017/2018) pääsi silti eteenpäin venäjän kanssa. Koska olin alkanut päästä piireihin, some-etusivuillani näkyi yhä enemmän uusien kavereiden venäjänkielisiä päivityksiä.

Kokeilin onneani uudestaan Szegedissä. Opiskelin kolme oppituntia viikossa toista vuotta venäjää opiskelevien kanssa. Sinänsä pärjäsin heidän tasollaan ihan hyvin, mutten ollut yhtään tyytyväinen siihen, miten opetus oli järjestetty.

Opiskelimme oikeastaan samanaikaisesti kolmea eri kurssia, joten viikon joka oppitunnilla oli hieman eri painotus. Opettaja oli mukava ja tuntui osaavan hommansa, mutta valitettavasti hänellä ei ollut ollenkaan tarpeeksi aikaa opettaa kaikkea opetussuunnitelmaan ilmeisesti sisällytettyä. Esimerkiksi viikottainen kielioppitunti kului usein kokonaan siihen, että opettaja luetteli seuraavan viikon kotitehtävät ja selitti lyhyesti, mitä niissä kuului tehdä. Läksyjä saattoi olla kymmeniä tehtäviä, eikä niitä tarkistettu koskaan. Tämä olisi voinut toimia, jos käytössä olisi ollut rajattomasti aikaa ja olisin voinut tarkistaa huolellisesti jokaisen vastaukseni esimerkiksi netistä tai jonkun natiivin kanssa. Terveisiä Szegedin slavistiikan laitokselle.

Meni tosiaan aikaa, ennen kuin innostuin venäjästä muutenkin kuin fennougristin apuvälineenä. Vähitellen löysin yhä enemmän venäjänkielisiä artisteja ja kiinnostuin Dostojevskista, Puškinista ja sen sellaisista. Ihan hyvä, koska pelkkänä välinearvona venäjä on aika tympeä kieli opiskella, ja mietein usein, kuinka paljon paremmin käyttäisin aikani jonkin suomalais-ugrilaisen kielen parissa.

Nyt venäjä on tauolla, koska täällä vähän läntisemmässä Euroopassa puhuttavat kielet pitävät kiireisinä. Niin ja mongoli. No, joskus sitten taas.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *