Kielimatkailijan kielitarinat, osa 11: viro

  • Iida 

”[N]yrkkisääntönä [viron] oppimiseen on, että kun viron kielen kuuntelu ei suomalaista enää naurata, oppii kielen nopeasti.”

Tämä vinkki mielessä aloitin ensimmäisen vieraan suomalais-ugrilaisen kielen opiskelun yliopistoon tullesssani. Pohdin hetken, aloittaisinko viron vai unkarin, kunnes päätin aloittaa molemmat.

Viron kurssilla oli vaikka kuinka paljon opiskelijoita. Suurin osa oli humanistisesta tiedekunnasta, mutta paikalle oli eksynyt jokunen luonnontieteilijäkin. Käytimme oppimateriaalina natiivin opettajamme tekemää kirjasta, ja kakkoskurssilla pääsimme jo kirjoittamaan kaikenlaisia hauskoja kirjoitelmia, kuten lahjatoivelistan joulupukille.

Puolta vuotta pidempään en lopulta opiskellut, sillä olin täyttänyt kevätlukukauteni alkupuolen sen verran tehokkaasti kaikella, että jätin kolmannen kurssin kesken, eikä jatkaminen siitä eteenpäin onnistunut ilman kolmoskurssin loppumerkintää. No jaa, ehkä seuraavassa tutkinnossa.

Puolen vuoden aikana koen saaneeni ihan ok:n käsityksen viron kieliopista ja sen merkittävimmistä eroista suomeen. Jos nykyään puhun viroa, käytän kyllä melko innokkaasti kaikkea muistamaani taivutusoppia, mutta suurin osa sanastostani on jonkinlaista hieman virolaistettua suomea. Parempi sekin kuin tilata Tallinnan-reissullaan viinilasinsa englanniksi.

Ensimmäisiin virolaisiin tutustuin kunnolla toisena opiskeluvuonnani, kun opiskelijakavereineni teimme pari reissua Tarttoon sikäläisiä suomalais-ugrilaisen kielentutkimuksen opiskelijoita tapaamaan. Puhuin parhaani mukaan viroa, mutta aika nopeasti kävi selväksi, että heistä lähes kaikki puhuvat niin hyvää suomea, ettei minun yrityksissäni ollut juuri mieltä. Muutaman kanssa yhteistä itämerensuomalaista kieltä ei ole, joten heidän kanssaan voi keskustella niin, että minä puhun viroa ja he suomea. Olisi kyllä kiva ihan oikeasti osata viroa.

Nykyään tie vie Viroon tasaisin väliajoin, ja sikäläisiin törmää vähintään pari kertaa vuodessa erinäisissä opiskelijoita yhteen kokoavissa kemuissa. Tarttoon ehdin viime vuonna hurahtaa täysin, ja sinne voisi lähteä uudelleen kyllä ihan koska tahansa. Hirmu kiva kaupunki, viettäisin siellä mielelläni pidemmänkin pätkän viroa ja kielitieteitä opiskellen. Ehkä tosiaan seuraavassa tutkinnossa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *