KMKT, osa 17: udmurtti

  • Iida 

Sitä huomaa olevansa aika omituisessa kuplassa, kun voi sanoa näin, mutta minun täytyy oppia udmurttia, koska kaikki kaverini puhuvat udmurttia.

Udmurtti on suomalais-ugrilainen kieli, jota puhutaan Venäjällä. Puhujia on ihan hyvä määrä, ja kieliaktivismi on iso juttu. Udmurtilla tuntuu menevän aika hyvin, jos niin nyt ylipäätään voi sanoa Venäjän vähemmistökielestä.

Udmurtti ei ole kauhean vaikea kieli, ja udmurtteihin törmää jatkuvasti fennougristitapahtumissa. Nämä lienevät syyt sille, miksi kutakuinkin jokainen sugri osaa vähintään auttavasti udmurttia.

Itse ajattelin suhteellisen pitkään, ettei udmurtin opiskelu kiinnosta: jos kerran kaikki puhuvat sitä, mitä intoa siinä sitten olisi? Intoani laski myös se, että parrakas fennougristini on puuhaillut eniten juuri udmurtin parissa ja pelkäsin, että jos opiskelisin udmurttia, kaikki ajattelisivat minun opiskelevan sitä vain siksi, että olen hänen tyttöystävänsä.

Tästä pelosta pääsin eroon muuttaessani Szegediin. Elo Unkarissa osoittautui monin tavoin kasvattavaksi, eikä vähiten juuri siksi, että sain vihdoin olla ihan vain fennougristi olematta samalla jonkun tyttöystävä. Aloitin udmurtin opiskelun aivan ihanan Katjan opetuksella ja kevääseen mennessä olin hurahtanut kieleen täysin. Jostain syystä tuntui, että udmurtin sanat jäivät helposti päähän, eikä kieliopin kanssa tullut ainakaan tuolla tasolla erityisiä vaikeuksia.

Matkustin ensi kertaa Udmurtiaan viime talvena, ja reissu udmurttikylään oli ehdottomasti tähänastisen sugrielämäni kohokohtia. Pääsimme paikallisen mummon kestittäväksi ja saimme elää pari päivää maisemissa, joissa vähemmistökieli on oikeasti elävä juttu.

Tarve opiskella udmurttia lähti hyvin pitkälti ihanista kokemuksista udmurttien kanssa. Kuten jo sanoinkin, heihin törmää joka paikassa. Opetin muutamaa Saranskissa, jaoin huoneen yhden kanssa unkarin kesäkurssilla Pécsissä enkä edes muista, kuinka moneen olen tutustunut kaikenlaisissa opiskelijakonferensseissa ympäri Eurooppaa.

Pääsin udmurtissa aika nopeasti tasolle, jolla pystyin käymäään elämästäni ja ympäröivästä maailmasta jopa vartin mittaisia keskusteluja. Moni kielioppiasia jäi vielä opiskelematta ja sanastokin hiipunee pikkuhiljaa muistista, mutta jotenkin se kieli vain lähti sujumaan.

Tänä keväänä Wienissä järjestetyssä sugreille tarkoitetussa Ifusco-konferenssissa oli yli kaksikymmentä udmurttia. Älytön määrä! Pääsin rupattelemaan udmurttia ensi kertaa kunnolla myös oppituntien ulkopuolella ja totesin, että tätä on opittava lisää.

Teimme sopimuksen erään saksalaisen ystäväni kanssa: ensi vuonna Ifusco järjestetään Riiassa, ja silloin kaverini osaa suomea ja minä udmurttia keskustelutasoisesti.

Tajusin myös, ettei se välttämättä olekaan pahasta, että osaa samoja kieliä kuin kumppaninsa. Kun luin tenttiin, oli hauskaa vaihtaa yhteinen viestittelykieli udmurttiin ja tajuta, että tällaisessa kuplassa on aika mahtavaa elää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *