Kuukauden päästä asun Inarissa!

  • Iida 

Pohjoissaameen liittyvässä postauksessa aiheesta jo mainitsinkin, mutta seuraava lukuvuoteni kuluu tosiaan intensiivisessä inarinsaamen koulutusohjelmassa Inarissa. Saamelaisalueen koulutuskeskuksen järjestämä vuoden mittainen koulutus tähtää käytännön kielitaidon kehittämiseen aina nollatasolta lähtien. Minä ja parrakas fennougristini olimme puhuneet Inariin lähdöstä jo aiemminkin, ja nyt molempien elämäntilanne on juuri sopiva vuoden mittaiseen koulutukseen. 

Haku onnistui suuremmitta ongelmitta, vaikka toinen meistä hoiti paperihommat Ukrainasta ja toinen Unkarista käsin. Kirjallisen hakemuksen lähettämisen jälkeen saimme kutsut puhelinhaastatteluun, ja pari kuukautta myöhemmin vanhempiemme postiluukuista kolahtivat hyväksymiskirjeet. 

Sitten olikin aika hakea asuntolapaikkaa, jota ilman lähdöstä ei olisi kyllä tullut mitään. Onneksi hakemuksissa huomioitiin mm. kotimatkan pituus, ja luulen, että turkulais-porilaisina mahdollisuutemme olivat aika suuret. Silti ehti hiukan jännittää, kun itse irtisanoin vanhan Turun-kämppäni heinäkuun alusta ja Reissumies elokuun alusta, vaikka ilmoitusta asuntolapaikan saamisesta ei ollut vieläkään tullut. Vähän kyllä tuntui, että toisen asteen oppilaitos ei ottanut järjestelyssään aikuisopiskelijoita huomioon: Inarin kirkonkylän vuokra-asuntotilanne on aivan järkyttävä, eikä kovin monelle työelämässä olevalle ole varmasti mahdollista odottaa asuntolapäätöstä elokuussa alkavasta koulutuksesta heinäkuun puoliväliin asti. Onneksi me emme pääsääntöisesti työskentele.

Lopulta odotettu kirje saapui heinäkuun toisella viikolla. En ihan ymmärrä, miksi tällaisia asioita hoidetaan yhä ainoastaan perinteisen postin kautta, mutta onhan se toisaalta hyvä osoittaa, että palveluille on tarvetta. Ettei käy kuin Sevettijärven postille. 

Siitä asti olenkin sitten kuluttanut aikaa tulevasta haaveillen. Jännittää jo kovasti. Olen yrittänyt hioa pakkauslistaani mahdollisimman täydelliseksi, mikä tuntuu tavallista hankalammalta. En ole ikinä ollut niin pohjoisessa, mutta käsittääkseni siellä voi olla aika kylmä. Normaalisti matkustan kahden kenkäparin kanssa, mutta tällä kertaa mukaan olisi tarttumassa viidet. Pärjäänkö ilman saappaita? Tarvitsisinko vaelluskenkiäni? Inarin kirkonkylän shoppailumahdollisuudet ovat aika rajalliset, vaikka tiedänkin, että tarvittaessa voinen matkata ainakin Ivaloon hankkimaan puuttuvia tavaroita. Järkevämpää on kuitenkin kuljettaa mukana kerralla kaikki, mitä uskoo tarvitsevansa. 

Ihan mukavaa, että kerrankin ei tarvitse olla kauhean minimalistinen pakatessaan. Vanhempani tarjoutuivat viemään minut ja tulevan kämppikseni perille asti, joten voimme halutessamme pakata koko auton täyteen tavaraa. Eri asia on sitten se, miten joskus saamme kamat takaisin etelään. 

Saamelaisalueen koulutuskeskuksen asuntolaan täytyy itse viedä kaikki astiat, keittiövälineet, pyyhkeet, lakanat, peitot ja tyynyt. Tämä tuli meille yllätyksenä, sillä esimerkiksi Venäjällä, Jenkeissä ja Unkarissa asuntoloissa on aina ollut kaikki yllä lueteltu. Olin varautunut kuskaamaan mukanani korkeintaan pyyhkeen ja omat lakanat, joten ihan hyvä, että tuo selvisi etukäteen. Mielestäni järjestely on silti kummallinen. Onko oikeasti jonkun kannalta kätevää, että jokaisella opiskelijalla on mukana oma kattila? Julkisilla kaukaa tulevia ei myöskään ole taidettu huomioida tässä, mikä toki on ymmärrettävää, enemmistö opiskelijoista tuskin tulee Turusta asti. 

Vanhempani epäilevät, ettei Inarissa ole mitään tekemistä, mutta itse olen varma, että tulen viihtymään hyvin. Opetusta on kaiketi yhdeksästä viiteen, ja asuntolan puolesta käytössä on mm. kuntosali, biljardipöytä ja kangaspuut! Tiistaisin asuntolan eteen saapuu kirjastoauto. Lisäksi koulutukseen kuuluu kaikenlaista kulttuuriohjelmaa, kuten kalastusretkiä ja jonkinlaisia käsityöpajoja. Heti ensimmäisenä viikonloppuna Inarissa järjestetään myös Ijahis Idja -musiikkitapahtuma. 

Ajatus rauhaisasta elelystä muutaman sadan asukkaan kylässä tuntuu kyllä käsittämättömältä luksukselta melko kiireisten kolmen ensimmäisen yliopistovuoden jälkeen. Inari-fiilistelyt täyttänevät myös blogini lähitulevaisuudessa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *