Mainitsin viime blogitekstissä, että kurssieni aikataulut alkavat olla kutakuinkin selvillä. Tämän ensimmäisen opiskeluviikon aikana on ehtinyt tulla vielä jonkin verran muutoksia, mutta nyt taidan ihan oikeasti tietää, millä kursseilla tulen käymään.
Maanantaisin minulla on koulua yhdeksästä neljään tai kuuteen riippuen siitä, päädynkö ottamaan bulgarian alkeiskurssin. Viikkoni alkaa turkin kieliopin luennolla, jonka jälkeen on kolme tuntia mongolia. Tunnin lounastauon jälkeen opiskelen venäjää, ja sen jälkeen mahdollisesti sitä bulgariaa.
Tiistaisin minulla on kolme luentoa: unkaria, baskia ja mansia. Kaikkien näiden välissä on tunnin tauot, jotka varmaan kulutan lähipubissa limonaatia litkien. Tällä viikolla kävin hengaamassa myös suomi toisena kielenä -opiskelijoiden keskustelutunnilla, jolle menen varmaan jatkossakin, mikäli en ole aivan poikki.
Keskiviikkoisin opiskelen udmurttia, venäjää ja unkaria. Kielikurssien jälkeen saan vielä yksityisopetusta uralilaisten kielten evidentiaalisuudesta. Kurssi kuulostaa hirveän mielenkiintoiselta, ja opettaja on ystäväni. Virallisen osuuden jälkeen jatkanemme luentojen aiheista siinä aiemmin mainitussa lähipubissa.
Torstaisin minulla on aamulla nganasania, sitten venäjää, ja sen jälkeen hengaan oikeastaan koko loppupäivän altaistien kanssa. Iltapäiväni kurssit ovat Johdatus altaistiikkaan, Unkarin kielen turkkilaisvaikutteet ja Etymologiaharjoituksia. Tällä viikolla opin, että koko kurssin porukka siirtyy joka torstai siihen samaiseen lähipubiin rankan etymologiatreenin jälkeen.
Muina päivinä hengaan yliopistolla pelkkien kurssien takia 8–9 tuntia, mutta perjantaisin minulla ei ole yhtään mitään. Syy tähän on kuulemma se, että silloin kun perjantaisin vielä järjestettiin kursseja, kukaan ei tullut niille. Vähän kumma systeemi, enkä usko, että meininki on tämä muualla kuin humanistisella. En kuitenkaan ole kovin pahoillani siitä, että viikonloppuni on kolmen päivän mittainen. Etenkin venäjän kurssilta näyttää tulevan aika paljon läksyjä, ja on muutenkin kivaa, että voin rauhassa kerrata viikon aikana opitut asiat.
Riippuen siitä, lasketaanko turkin kieliopin opiskelu kielenopiskeluksi, ja otanko bulgarian alkeiskurssin, opiskelen tänä lukukautena 7–9 vierasta kieltä. Lisäksi teen etänä Turkuun eteläsaamen ja vuorimarin kurssien juttuja. Joku voisi kysyä, eikö aikansa voisi käyttää jotenkin järkevämminkin, mutta minä en ole varmaan ikinä ollut lukujärjestykseni sisällöstä yhtä tohkeissani kuin nyt. Ehdin myös suorittaa viimeisen kahden vuoden aikana melkein kaikki pakolliset kandihommat, joten voinen hyvällä omallatunnolla tehdä tämän vuoden ajan oikeastaan ihan mitä tykkään.
Muutama kurssi alkaa (osaltani) vasta ensi viikolla, mutta alan pikkuhiljaa hahmottaa, mikä meininki milläkin kurssilla on. Toistaiseksi vieraiden kielten opiskelu vieraalla kielellä on vähän raskasta, sillä käännöstehtävissä kaikki pitää ajatella aika monen kielen kautta. Toisaalta etenkin kielikursseja on melko helppo seurata, sillä niissä olen tavallaan opetettavan asian kannalta samalla kielitasolla kuin muutkin. Varsinaisten luentokurssien hankaluus on enemmänkin siinä, että muiden äidinkieli on unkari, kun taas minä olen opiskellut sitä vain pari vuotta*.
*Sittemmin olen todennut, että aika on lopulta todella tyhmä tapa mitata kielen opiskelua. Siitä lisää toisella kertaa.