Sunnuntai-iltapäivä kului Bogin luona pizzaa syöden ja omaisuutta kuivatellen. Budapest–Nyugati-rautatieasemalle harhailu oli huomattavasti mukavampaa auringonpaisteessa. Yritin ostaa netistä lippua junaan, joka lähti kuudelta, mutta sivusto ilmoitti junan olevan täynnä. Päädyin tuntia aiemmin lähtevään junaan, eikä koko vaunussa ollut lopulta kanssani kuin viisi ihmistä.
Saavuin Szegediin hieman aikataulusta myöhssä, mikä ei ole ihme: Bogin mukaan 95 % Unkarin junista myöhästyy. En ole varma, pitääkö luku paikkansa, mutten ainakaan omilla Unkarin-retkilläni ole vielä sattunut junaan, joka olisi saapunut ajoissa määränpäähänsä. Rautatieasemalla oli jo väkeä seisoskelemassa Erasmus-kylttien kanssa, mutta hipsin itse vaihtarijoukkojen ohi ja lähdin taksilla etsimään omaa majapaikkaani.
Jostain syystä asunnon hankinta toteutetaan täällä siten, että ensimmäisen viikon aikana tuutorit vievät vaihto-opiskelijoita ympäri kaupunkia sijaitseviin asuntoihin ja vaihtarit valitsevat niistä asuinpaikkansa. Tämän vuoksi suurin osa porukasta majoitettiin ensimmäiseksi viikoksi “edulliseen” hostelliin melko lähelle keskustaa.
Itse koin haluavani vähän etäisyyttä englanniksi tapahtuvaan Erasmus-ekstrovertteilyyn. Olin aiemmin pistänyt viestiä parille täällä Szegedissä asuvalle tuttavalleni ja kysynyt, tietävätkö he ketään, joka voisi majoittaa minut ensimmäisiksi öiksi. Ilokseni eräs paikallinen fennougristi tarjosi lopulta ylimääräistä huonettaan käyttööni.
Ensimmäinen ilta Szegedissä sujui oikein mukavasti majoittajani ja hänen poikaystävänsä kanssa. Pöytään tuotiin heti ensimmäisenä shottilasit ja pullo pálinkaa, unkarilaista viinaa, ja seurani huvittui suuresti kertoessani erikoisista ongelmista, joihin toistaiseksi olin vaihtojärjestelyjä tehdessäni törmännyt. Illan päätteeksi sovimme fennougristitoverini kanssa lähtevämme seuraavana päivänä yhtä matkaa yliopistolle.
Seuraavana aamuna satoi miltei yhtä rankasti kuin lauantaina. Siinä missä Budapestin raitiovaunut lakkaavat kulkemasta rankkasateella, täällä ongelmia on ilmeisesti bussien kanssa. Odotimme linja-autoa melko kauan, kunnes fennougristitoverini totesi, että lienee parempi mennä raitiovaunulla. Hän oli antanut minulle kymmenen lipun nipun, josta oli käyttänyt yhden.
Pääsimme raitiovaunuun, leimasin matkalippuni ja istuimme alas. Vähän ajan päästä paikalle tuli lipuntarkastaja, ja muiden tapaan näytin hetki sitten leimaamaani matkalippua hänelle. Tarkastaja ei vaikuttanut ilahtuvan näkemästään, vaan huomautti, että olin leimannut uudelleen jo aiemmin leimatun lipun.
Fennougristiystäväni alkoi selittää antaneensa minulle lippupaketin, josta ensimmäinen (eli leimaamani) oli jo käytetty, ja unohtaneensa huomauttaa minulle, että käytetty lippu on edelleen mukana paketissa. Olin ennen tarkastajan tuloa puhunut kaverini kanssa unkaria, mutta tässä kohtaa vaihdoin englantiin ja pyrin esittämään mahdollisimman hämmentynyttä vaihto-opiskelijaa.
Mitään kovin hämmentävää tilanteessa ei kuitenkaan ollut, vaan tarkastaja poistui kanssamme raitiovaunusta ja antoi minulle 7 000 forintin sakon. Ihan ei olla Suomen hinnoissa, sillä kyse on noin kahdestakymmenestä eurosta. Hetken olin kuitenkin varma, että minut pistetään vankilaan tai karkoitetaan maasta. Sitten sain kuulla, että maailmassa on muitakin joskus sakkoja saaneita ihmisiä.